Några föredrag / esitelmiä 

Kalevalas betydelse för Finland. Ett föredrag vid Kalevala-utställningen vid Lunds universitetsbibliotek. (14.02.2000)
 
Ingermanländare—långt borta och nära. Ett föredrag vid Humanistdagarna vid Lunds universitet (07.04.00 och 08.04.00)
 
Hos ingermanländare långt borta och nära . Ett föredrag på sverigeingermanländarnas midsommarfest i Borås 24.6.2000.
 
Inkerinsuomalaisia etsimässä läheltä ja kaukaa. Ett föredrag på sverigeingermanländarnas fest i Borås 24.6.2000.
 
Ruotsi ja suomalais-ugrilaiset kielet kohtaavat. Symposieföredrag i Tartu. (08.08.00).
 
Några ord om sverigefinnar och miniminikurs i finska. Ett föredrag i serien Finlands historia och kultur. Sept 2001. LU
 
Johan Ludvig Runeberg. Ett föredrag vid Finlands generalkonsulat  i Malmö. Den 5 feb 2002.
 
Om sverigeingermanländare. Ett föredrag på Skånes krigsveteraners årsmöte. (23.02.02) Malmö.
 
Kalevalas betydelse för den finska kulturen. Ett föredrag på Kalevala-fest i Lund. (28.02.02).
 
Monipuolista tietoa suomesta. Esitelmä ruotsinsuomalaisten nuorten edustajakokouksessa. Malmö. (07.12.02).
 
Olin Sisuradion kesäpuhuja kesällä 2001 ja olen myös antanut lukemattomia TV-, radio- ja lehtihaastatteluja.
 
Esitelmä Om finsk-svenska kontakter förr och nu Lundin yliopiston Humanistipäivillä huhtikuussa 2003.
 
 



Manja Lehdon puhe 4.6.2016
Vuonna 1966 meitä oli 13 lukion viimeisellä luokalla, 10 tyttöä ja kolme poikaa. Tänään meitä on täällä: Anneli, Esko, Hilkka H, Ritva, Ulla H, Ulla T, Tarja F, Hilkka M, Tarmo L ja minä Manja Irmeli. - Kahta edesmennyttä luokkatoveriamme Tuijaa ja Erkkiä muistamme kaivaten.
Nyt kuitenkin onnittelemme lämpimästi teitä tämän kevään ylioppilaat! Tänään on teidän suuri päivänne. Nauttikaa siitä. Olette odottaneet tätä päivää. Olette odottaneet sitä, että nyt vihdoin koittaa vapaus ja saatte itse päättää siitä, mitä haluatte huomenna tehdä.
Täytän ensi kesänä seitsemänkymmentä, mutta ei ole kovinkaan pitkää aikaa siitä, kun vielä odotin tosissani koska niin sanottu oikea elämä alkaa. Mietin, että sitten kun olen tehnyt tämän ja tämän, niin varmasti sen jälkeen voin levätä ja elää normaalisti. - Yhtenä päivänä kuitenkin ymmärsin, että tämähän on sitä oikeaa elämää, juuri minunlaistani elämää. En ollut sitä vaan kiireiltäni huomannut.  – Te tuoreet ylioppilaat, asettakaa itsellenne tavoitteita. Jotkut niistä saavutatte, jotkut jäävät haaveiksi, mutta muistakaa olla mukana omassa elämässänne, muistakaa elää oikeasti.
Meillä oli penkkareissa iskulause ”Syksyllä kypsyvät parhaimmat hedelmät”. Ja kuinka ollakaan, näin kävi kuudelle meistä kolmestatoista. Vain 7 meistä abeista juhli lakkiaisiaan keväällä 1966.
Olimme tämän lukion uranuurtajia, joten ihan kaikki ei mennyt Strömsön malliin. Opettajia tuli ja meni, ja niistä, jotka olivat paikalla, jotkut eivät ehtineet opetushommiin kunnolla.
Poikkeuksiakin oli. Täällä tänäänkin mukana oleva historianopettajamme Antti Koivumäki ansaitsee kiitoksen ja kunniamaininnan siitä, että hän oli aina läsnä ja myös hyvä ja innostava opettaja!
Jos sallitte, kerron lopuksi pienen muiston kevään 66 matematiikan ylioppilaskokeesta.
Olin luokkamme poikien Erkin, Eskon ja Tarmon kanssa ainoa tyttö niin sanotulla matikkalinjalla. Opettajamme E K oli koulumme rehtori, mutta siis myös matematiikan opettajamme.
Opiskelimme koko luokka yhdessä kaikilla muilla tunneilla paitsi matikkalinjan matikan, kemian ja fysiikan tunneilla, jolloin kielilinjalaiset lukivat pitkää saksaa ja lyhyttä matikkaa.
Rehtorimme ei ehtinyt paljoa opetukseen satsaamaan, sillä jo koko koulun ja uuden lukion hallinnollisten töitten tekemiseen meni varmaankin aikaa ja energiaa valtavasti.
Niinpä pojat ratkoivat tunneilla matikantehtäviä keskenään ja kun heille tuli epäselvyyksiä, he lähettivät minut hakemaan opettajaa apuun opettajainhuoneesta. – Käys Puolukka hakemassa opettaja tunnille, sanoivat.
Vuonna 1966 ylioppilaskirjoituksiin tuli uudet säännöt, matikkalinjalla opiskelleiden oli pakko myös kirjoittaa ylioppilaskirjoituksissa pitkä matikankoe. Niin siis minunkin piti.
Olin silloin sairas ja 40 asteen kuumeessa. Kotonani ei ollut puhelinta, mutta äitini kävi soittamassa taksin naapurista. Taksi ei kuitenkaan päässyt hakemaan minua kotoa asti, kun pikkutiet olivat tukossa lumituiskun vuoksi. Juoksin pitkän matkan lumikinosten halki maantiellä odottavaan taksiin, ja ehdin ajoissa kirjoituksiin. Jaksoin laskea vain kolme laskua. Jos ne olisivat olleet kaikki oikein, olisin läpäissyt kokeen. Nyt tein viimeisessä laskussa merkkivirheen, miinuksesta tuli plus tai päinvastoin. Siispä reputin. Minusta tuli näin syksyn hedelmä.
Tuo merkkivirhe oli minulle kohtalokas. Jos en olisi sitä tehnyt, en olisi myöhästynyt lähdöstä opiskelupaikan hakuun, enkä todellakaan olisi lähtenyt sitten syksyllä opiskelemaan kemiaa ja matematiikkaa ruotsinkieliseen Åbo Akademiin. Enkä olisi sieltä kemistiksi valmistuttuani muuttanut Ruotsiin enkä vasta siellä opiskellut ruotsiksi lempiainettani suomen kieltä. Eikä minusta olisi tullut Ruotsissa vähemmistökielen suomen puolesta puhujaa.
.
Hyvät ylioppilaat, muistakaa siis, pienetkin merkkivirheet voivat olla merkityksellisiä. Itsestämme kuitenkin loppujen lopuksi riippuu, miten annamme näitten virheiden elämäämme vaikuttaa.
 
 




Manja håller tal  / Kalevala utställning i Lund, 2000